huhtikuuta 15, 2011

Ann Rosman: Majakkamestarin tytär


Meri-innostuksissani tilasin ruotsalaisen Rosmanin esikoiskirjan itselleni. En tiedä olinko vielä niin Tyrskyjen vietävissä vai oliko kirja todella ikävä lukukokemus. Jos en olisi ostanut omaksi, olisin ehkä jättänyt kesken. Toisaalta on hyvä lukea erilaisia kirjoja ja tutustua omiin lukumieltymyksiin.

Majakkamestarin tyttäressä selitettiin lukijalle liikaa. Kömpelöön juoneen oli ympätty runsaasti lankoja joita lopussa kerittiin helpohkosti samalle kerälle. Henkilöt olivat paperinohuita itsestäänselvyyksien puhelijoita ja he putkahtelivat esiin kuin tyhjästä.

Mitä hyvää kirjassa oli? Meri, vene ja majakka.

En ole vielä googlannut toisten lukukokemuksia enkä kirja-arvosteluja. Odotan innolla etenkin sellaisia, joissa lukija on pitänyt kirjasta. Toivon, että niiden myötä avautuisi itsellekin jotain myönteistä Majakkamestarin tyttärestä. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta harvoin jää näin tympäisevä fiilis luetun jälkeen.

Silmät kiinni valittu sitaatti: "Käydäänkö katsomassa? 'Let's go down and check it out.' He olivat tottuneet puhumaan englantia Markuksen takia. Kokeneena sukeltajana Markus oli arvokas lisä porukkaan. Otto nyökkäsi sukelluspukuiselle miehelle, joka pudottautui takaperin mustaan veteen ja katosi. Otto itse ei enää sukeltanut vaan katseli kateellisena, miten nuoret kyvyt kiskoivat varusteet ylleen ja hävisivät vedenalaisille retkilleen, jotka saattoivat kestää jopa tunnin, jos jotain sattui löytymään." (s. 163)

3 kommenttia:

Hanna / Kirjainten virrassa kirjoitti...

Mie tykkäsin tästä kirjasta. Luen nykyisin hyvin harvoin dekkareita, että itsessään jo se riitti pitämään minua otteessaan. Oman arvioni voi lukea blogistani, vaikka lukukokemukseni onkin hyvin erilainen kuin sinun. :)

Toivottavasti kiinnostaa, minusta oli mukava lukea sinun mietteitäsi, koska aloin jo miettimään että pidinkö kirjasta vai pidinkö dekkarin lukemisesta.

Sanasulka kirjoitti...

Hanna, kävin lukemassa arviosi. Oli mukava lukea ihan erilaisesta lukukokemuksesta. Ihana kirjanmerkki sinulla. Tänään tuoksui joen rannassa terva, ah!

Dekkarimania-blogissa on myös Rosman-postaus.

Maria/Sinisen linnan kirjasto kirjoitti...

Minä tykkäsin kirjasta, mutta enemmän sellaisena kesäisenä saaristo- ja ihmissuhdekuvauksena kuin dekkarina. Dekkareissa tykkään eniten Angatha Christiestä, jonka kirjoissa yleensä kuvataan murhan uhri hyvin epämiellyttäväksi, samoin murhaaja. Majakkamestarin tyttären toisesta murhasta jäi monessakin mielessä paha maku suuhun (VAROITUS: SPOILERI: murhan raaka toteutus, isä-poika -kuvio johon ei ollenkaan palattu murhan jälkeen jne.) Muutenkin vierastan sitä monienkin dekkarien tyyliä, jossa kierroksia kasvatetaan rajusti lopussa.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että loppu oli hajanainen ja Rosman oli yrittänyt ottaa liikaa materiaalia kirjaansa. Odotan kuitenkin tulevia Karin-dekkareita innolla, sillä pidin vakiohenkilökaartista ja merellisestä tunnelmasta. Uskon, että monet kirjan puutteista olivat sellaisia esikoisen lastentauteja.

Oma postaukseni keskusteluineen löytyy täältä:
http://sininenlinna.blogspot.com/2011/04/ann-rosman-majakkamestarin-tytar.html